Mihin minä nämä kädet laitan?

Joskus piru piilee yksityiskohdissa. Esimerkiksi käsissä. Mikään muu yksittäinen asia ei tunnu askarruttavan esiintymisvalmennuksen osallistujia niin kuin kädet ja niiden paikka.

Mitä vähemmän kokemusta esiintymisestä on, sitä varmemmin omista käsistä tuntuu muotoutuvan kummalliset ja ongelmalliset ulokkeet. Yksi jos toinenkin kysyy, mihin ne kädet oikein pitäisi laittaa.

Piiloon, taskuihin tai selän taakse? Käsivarret ristiin rinnalle? Kämmenet yhteen ja vatsan eteen? Edes kynä käteen, että käsillä olisi turvallista tekemistä? Ei, ei mitään näistä.

Sivuillako sitten, vaikka se tuntuu niin epäluonnolliselta? Niinpä. Se on epäluonnollista, joten ei sivuillekaan.

Mihin minä ne sitten laitan?

Älä anna käsiesi laiskotella

Älä laita käsiä mihinkään, vaan ota ne käyttöön. Ääni on vain yksi osa viestin välittämistä, ja käsien käyttäminen mitä tehokkain työkalu vahvistaa, selventää ja tehostaa sanottua elävän yleisön edessä.

Eleesi ovat tärkeitä. Yleisö ei perusta käsitystään asiastasi (tai sinusta) vain siihen mitä kuulevat, vaan myös siihen mitä näkevät.

Suomalainen puhekulttuuri on enimmäkseen rauhallista, vähäeleistä ja huomiota herättämätöntä. Siinä ei ole mitään väärää, mutta siitä ei pääse mihinkään, että eleet ovat osa viestiä – ja ne kuuluvat hyvän esiintyjän työkalupakkiin.

Kun käsien käyttö kuvastaa sanojen sisältöä, yleisö ymmärtää, muistaa ja uskoo viestisi paremmin kuin ilman eleitä. Ja niin tapahtuu ilman, että yleisö tietoisesti sitä edes huomaa.

Käsien avulla elävöität esiintymistäsi, jolloin yleisön mielenkiinto pysyy varmemmin yllä. Varsinkin kun yleisöä on paljon ja osa kaukana sinusta, käsien avulla pystyt puhumaan paremmin myös heille.

Kolmas mielenkiintoinen juttu on se, että yleisö tykkää enemmän esiintyjästä, joka antaa myös käsiensä puhua.

Esimerkiksi TED Talkeja koskevassa tutkimuksessa selvisi, että kaikkein katselluimpia olivat ne puheet, joissa puhuja käytti eniten käsiään. Vähiten kiinnostivat puheet, joissa elehdittiin vähän. Suosituimmissa puheissa oli lähes kaksi kertaa käsillä tehtyjä eleitä verrattuna vähiten suosittuihin.

Tutkijoiden mukaan sanoista ja eleistä yhdessä muodostuu tuplaviesti, jollaisia aivomme rakastavat. Sopusoinnussa sanojan kanssa olevat eleet vaikuttavat yleisöön, vaikka se ei tietoisesti sitä huomaisikaan.

Näin kätesi voivat puhua

Selvennä ja vahvista informaatiota kuvaamalla käsillä ja/tai sormilla vastakohtia, kokoa, muotoa, toimintaa, lukumäärää tai osoittamalla suuntaa ja sijaintia.

Ilmennä ja tehosta asennetta: vilpittömyyttä, kiitollisuutta, päättäväisyyttä, suuttumusta…

Erityisen tärkeää on vilpittömyys, koska jos yleisö ei luota esiintyjään, ei se luota myöskään hänen asiaansa. Kaikkialla maailmassa vilpittömyyttä osoitetaan parhaiten vapaasti liikkuvin käsivarsin ja avoimin kämmenin.

Lisää tunnetta, elävöitä, dramatisoi.

Herätä yleisö. Rohkaise yleisöä ja ota se mukaan tekemällä itse malliksi, esimerkiksi taputtamaan tai nostamaan käsi. Anna yleisölle palautetta. Tai rauhoita yleisöä.

Ja jos luonteva tilaisuus sattuu kohdalle ja haluat oikein hifistellä, korvaa sana tai sanat kokonaan eleellä.

Sinun kätesi, sinun eleesi

Käytä käsiäsi asiasi ja persoonasi ilmaisemiseen, rohkeasti mutta liioittelematta.

Kun tiedät mitä sanot, mietit miten sen sanot. Mieti myös miten sanot sen käsilläsi. Käsien käyttöä, kuten mitä tahansa muuta taitoa, voi opetella. Harjoittelemalla eleistä tulee luontevia ja osa itseilmaisuasi.

Tavoitteena eivät ole mahdollisimman näyttävät ja räväkät vaan sinulle luontevat ja asiaasi palvelevat eleet. Myös pienet ja pehmeät käsien tai sormien liikkeet voivat olla vaikutukseltaan valtavia.

Rauhoitu tuomalla kädet sivuille

Joskus esiintyessä tekee juuri sitä, mitä ei pitäisi. Kun huomaat, että yksi ja sama kapellimestariliike alkaa toistua, kyynärpää vispaa kylkeä vasten tai kädet innostuvat vähän liiankin laajoihin kaariin, palauta kroppaasi alkuperäiset asetukset heti, kun puheessa on luonteva paikka.

Laske kädet rennosti sivuillesi. Pidä pieni, hengityksen mittainen tauko ja jatka uudesta lauseesta ja ajatuksesta. Pääset palaamaan esitykseesi ja eleisiisi rauhassa ja hallitusti.

 

 

 

 

Valmistaudu esitykseen, valmistaudut onnistumaan

Esiintymisjännitystä ei hallita vain siinä hetkessä, kun tilanne on käsillä. Paras tapa vähentää jännitystä on valmistautua esitykseen kunnolla ja ajan kanssa.

Aseta esiintymisellesi realistinen tavoite

Realistinen ja omalta kannaltasi järkevä. Jos et ole tottunut esiintyjä, on vihonviimeistä pyrkiä samaan tyyneyteen kuin Barack Obama, nokkeluuteen kuin Anna Perho tai luontevuuteen kuin Linda Liukas. Huiput ovat huippuja, mutta yksikään heistä ei ole ollut sitä ensimmäisissä julkisissa esiintymisissään. Sinunkaan ei tarvitse.

Siksi aloittelijalle hyvä tavoite on saada ensimmäinen (koulun jälkeinen) esitys pidettyä tai vaikka pystyä katsomaan suoraan yleisöön mahdollisimman paljon esityksen aikana. Kun ne tavoitteet on saavutettu, voi alkaa miettiä seuraavia askeleita. Myöhemmin keskityn äänenkäyttöön, opettelen puhumaan hitaammin tai tauottamaan ja painottamaan sanomaani. Jossain vaiheessa otan mukaan vaikuttavan sanattoman viestinnän. Ja niin edelleen.

Niin puheen pitämisessä kuin muussakin elämässä hyvä tavoite on sellainen, joka vähän hirvittää, mutta joka on treenaamalla saavutettavissa.

Selvitä ketä yleisösi on

Yleisöstä riippuu se, mitä ja miten puhut. Siksi yleisöstä pitää tietää ne asiat, jotka ovat tai jotka voivat olla merkityksellisiä esityksen ja valmistautumisen kannalta.

Esimerkiksi: Paljonko yleisöä on – muutama tuttu kollega vai sata vierasta konferenssiosallistujaa? Minkä ikäisiä kuulijat ovat? Ovatko he miehiä vai naisia? Millainen koulutus ja työkokemus heillä on? Mitä he jo tietävät aiheestasi? Miksi kuulijat ovat paikalla – työnantajan ohjaamina vai omasta mielenkiinnostaan?

Hanki tarvittavat tiedot esitystäsi varten

Kun edellinen kohta on käsitelty, voi käydä miettimään esityksen sisältöä. Mitä haluat yleisöllesi sanoa? Mitä tiedät itse aiheesta? Mitä pitää vielä selvittää?

Suunnittelu ja tiedonhaku kannattaa aloittaa ajoissa ja tehdä sitä mieluummin usein ja vähän kuin yhtenä päivänä kaikki. Vartti päivässä on pieni pinnistys. Sen ansiosta saat kuitenkin kerättyä kivasti materiaalia ja ideoita.

Ja kun annat aivoillesi aikaa, ne pysyvät virittyneinä aiheellesi ja työskentelevät hiljaa hyväksesi. Esitys rakentuu helpommin kuin jos yrittäisit kasata siitä yhdellä kertaa viime hetkessä.

Rakenna esitys ajoissa

Esityksen voi rakentaa ja maustaa lukemattomilla tavoilla. Kaikille esityksille yhteistä on kuitenkin se, että niillä on alku, keskikohta ja loppu. Aloituksen on oltava kiinnostava, keskikohdan eli asian käsittelyn selkeä ja lopetuksen mieleen jäävä.

Hyvin rakennettu esitys on luja perusta, joka itsessään jo vähentää jännitystä. Siihen on hyvä nojata

Harjoittele kuin ammattilainen

On ihmisiä, jotka nousevat lavalle ex tempore ja täyttävät vaikka parituntisen ihan järkevällä puheella. Me muut harjoittelemme. Ja me olemme suuri enemmistö.

”Olen maailman spontaanein esiintyjä, koska joka sana, ele ja sutkaus on tarkkaan harjoiteltu.”

Näin sanoi Georg Bernard Shaw, 1950 kuollut nobelisti ja Oscar-voittaja. Lainaus pätee esiintyjiin vielä 2020. Se, mikä näyttää luonnonlahjalta, on todellisuudessa yleensä aina harjoituksen tulosta.

Erityisesti kannattaa panostaa esityksen ensimmäisiin minuutteihin ja harjoitella aloitus hyvin. Ensinnäkin oma jännitys on alussa pahimmillaan, ja siitä selviää parhaiten harjoitelleena. Toiseksi aloituksesta riippuu, kiinnostuuko yleisö. Jos aloitus on hyvä, yleisö lähtee mukaan, ja sen reaktiot helpottavat myös jännitystä.

Vähintään pitää harjoitella sen verran, että tuntee oman esityksensä ja pääosin muistaa sen niin, että sitä ei tarvitse lukea paperista. Avainsanalistaa voi hyvin käyttää apuna esityksen aikana. Ja jos jotain unohtuu, se harmittaa yleensä vain puhujaa itseään. Yleisö ei edes tiedä, että jotain jäi kertomatta.

Esiinny ensin koeyleisölle

Käytä sparrausapuna hyväntahtoista ja kannustavaa ystävää, puolisoa, sukulaista, kollegaa. Kun esitys on jo kerran tai toisenkin ”julkisesti” puhuttu, oikean yleisön edessä on helpompaa.

Harjoitusyleisönkin edessä hermostuttaa ja jännittää, mutta se on hyvä. Ikävätkin tuntemukset on hyvä ottaa vastaan ensimmäisen kerran muualla kuin oikean yleisön edessä. Siinä näkee, mitä jännitys voi aiheuttaa mutta myös miten tilanteesta selviää.

Harjoittele mielikuvin

Mielikuvissa piilee valtavia voimia, niin hyvässä kuin pahassa. ”Jos uskot että pystyt, tai uskot että et pysty, olet oikeassa”, sanoi Henry Ford. Ja lukuisat eri alojen tutkimukset ovat osoittaneet, että usein väite todella pitää paikkansa.

Epäonnistumiseen keskittyminen lisää jännitystä ja syö itsetuntoa. Myönteiset mielikuvat tuottavat myönteisiä vaikutuksia. Se johtuu siitä, että aivomme eivät erota toisistaan todellisuutta ja itse luomaamme mielikuvaa.

Jos pystyt luomaan mielikuvan onnistuneesta esiintymistilanteesta, se vaikuttaa positiivisesti muun muassa vireystilaasi, keskittymiskykyysi ja itseluottamukseesi.

Mielikuviesi avulla olet valmiimpi esiintymään – ja onnistumaan.

Kirjoittaja, rajaa tekstisi – itsesi takia

Nyt unohda lukija ja ajattele itseäsi. Tekstin rajaaminen on parasta, mitä voit oman työsi helpottamiseksi tehdä.

Rajaa. Rajaa. Rajaa. Sitä me kirjoittamisen ohjaaja hoemme. Usein perusteena on lukija, hänen kiireensä ja hänen tarpeensa. Ja kyllä, lukija on tärkeä. Mutta nyt puhutaankin kirjoittajasta.

Rohkealla rajaamisella on valtava merkitys kirjoittajalle itselleen, sinulle joka kirjoitat.

Rajaaminen – mahdollisimman varhaisessa vaiheessa – helpottaa elämääsi monella tavalla, ja tässä niistä muutama.

Yksi aihe riittää, muut säästyvät

Rajaaminen alkaa aiheesta. Yhteen tekstiin valitaan vain yksi aihe, muissa teksteissä käsitellään muita aiheita.

Mitä aikaisemmin rajauksen tekee, sitä helpommalla pääsee. Hyväkään rajaus tuskin auttaa kirjoittamaan tekstiä ensimmäisellä kerralla valmiiksi, mutta se pelastaa paljolta pähkäilemiseltä ja karsimiselta siinä vaiheessa, kun luonnoksesta alkaa muokata julkaisukelpoista versiota.

Monesti asiatuntijatekstin kirjoittaminen vaatii myös tiedonhakua. Sekin helpottuu, kun tiedät tekstisi raamin. Valitset asiasanat ja hakutermit täsmällisesti, jolloin luet ja keräät vain oman tekstisi kannalta käyttökelpoista materiaalia.

Aiheen tiukasta rajaamisesta on sekin merkittävä hyöty, että et tule tuhlanneeksi aiheita. Pane karsimasi ”ylijäämäaiheet” talteen. Jos kirjoitat säännöllisesti, huonona ideointipäivän kiität itseäsi siitä, että voit poimia valmiin aiheen varastosta.

Rakenne kannattelee ideaa ja tavoitetta

Aiheen lisäksi kirjoittajan pitää selvittää itselleen oman tekstinsä pääväite tai -kysymys ja tavoite. Siinäkin kysymys on rajaamisesta: tämän haluan sanoa ja näin haluan tekstin vaikuttavan.

On ymmärrettävää, että asiantuntijalla on paljon tietoa, osaamista ja näkökulmia asiaansa. Mielenkiintoista ja tärkeää sanottavaa on paljon. Ja niin on erilaisia lukijoitakin.

Suunnitelma auttaa kirjoittajaa pitämään itsensä ja tekstinsä ruodussa. Esimerkiksi blogiteksti on keskimäärin 2 000–4 000 merkin mittainen. Se tarkoittaa, että on keskityttävä oleellisimpaan ja paljon asioita pitää jättää pois.

Kun katse on tarkennettu tärkeimpään, tekstin jokainen lause ja kappale on helppo kirjoittaa tukemaan valittua pääajatusta ja näkökulmaa. Kirjoitustyön edetessä tekstiä voi koko ajan ohjata oikeaan suuntaan ja haluttuun tavoitteeseen.

Tekstin rakenteesta tulee luja ja johdonmukainen. Olennaiset asiat nousevat esiin, etkä sorru jaarittelemaan, eksy yksityiskohtiin tai ala rönsyillä. Lopputulos on yhtenäinen ja selkeä.

Aika riittää ja valmista tulee

Varsinkin työelämässä aika tuntuu aina olevan kortilla. Toisaalta, jos aikaa on, tekstin kanssa tulee säädettyä yleensä aivan liian pitkään.

Kiireessä on erityisen tärkeää päästä heti kirjoitustyön alusta käsiksi siihen, mikä on oman tavoitteen kannalta keskeistä. Muuten lopputulos voi jäädä keskeneräiseksi, joko sisällöltään tai rakenteeltaan. Hyvin suunniteltu taas on puoliksi kirjoitettu, ja uhraamalla aikaa ajattelulle ennen naputtelua ehdit käsitellä asian riittävällä tarkkuudella ja esittää sen selkeästi.

Ajattomuus ruokkii myös rajattomuutta ja suunnittelemattomuutta. Tekstiä voi parannella loputtomasti, mutta valmistakin pitäisi tulla. Taas: rajaaminen auttaa. Pienempi kokonaisuus on aina hallittavampi. Ja kun tiedät mitä tekstiltäsi haluat, sille on helpompi laittaa piste siinä vaiheessa, kun oleellisin on sanottu.

Asiantuntijuus pääsee esiin

Yhdenkään tekstin perimmäisenä tavoitteena ei pitäisi olla kirjoittajan oman osaamisen ja oppineisuuden osoittaminen. On kuitenkin ihan oikein, että kirjoittaja haluaa esiintyä lukijan silmissä edukseen ja asiantuntijana.

Varmin ja nopein tapa osoittaa omaa asiantuntijuuttaan on keskittyä pienemmälle alueelle mutta sukeltaa siihen syvemmälle.

Googlen avulla kuka vain pystyy laatimaan ohuen tai luettelomaisen yleisesityksen aiheesta kuin aiheesta, mutta asiantuntija pystyy parempaan. Asiantuntijan teksti on sisällöltään tarkempaa, perusteellisempaa ja rikkaampaa. Ja sellaisen tekstin kyllä tunnistaa.

 

 

 

 

 

 

Hengitä jännitys kehostasi ennen esiintymistä

Jännitys iskee. Hengitys käy nopeammaksi ja pinnallisemmaksi, mikä vain lisää jännitystä. Kierre tuntuu syvenevän, mutta sen voi katkaista – hengittämällä.

Ihminen on monimutkainen ja hieno järjestelmä. Tai tilanteesta riippuen monimutkainen ja ikävä. Esimerkiksi esiintyminen saa aivot reagoimaan niin kuin eläisit 10 000 vuotta sitten ja heimosi olisi juuri heittämässä sinut ulkopuolelleen. Sinut ollaan jättämässä yksin, mikä tarkoittaa käytännössä paleltumista, nälkäkuolemaa tai petojen saaliiksi joutumista.

Aivoillasi on siis hyvä syy yrittää kaikin tavoin estää sinua avaamasta suutasi yleisön edessä. Kehossasi käynnistyy hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-yhteistyönä stressihormoni kortisolin eritys, jotta ymmärtäisit olevasi matkalla hävitykseen, et puhumaan omasta osaamisestasi ystävällismielisille lajitovereillesi lämpimään luentosaliin. Hengitys kiihtyy, sydän pamppailee ja punastelet, koska aivosi haluavat tehostaa hapenottoa ja -kuljetusta sekä fyysistä valmiuttasi taistella tai paeta.

Tilanne vaikuttaa menetetyltä. Miten ihmeessä voi vaikuttaa koneistoon, joka on hionut toimintansa saumattomaksi kymmenien tuhansien vuosien aikana?

Rauhallinen hengitys rentouttaa

Yllättäen toimiva vastaisku onnistuu hengittämällä. Tietoisesti, rauhallisesti hengittämällä voit kääntää koko mekanismin.

Äskeisen hengen haukkomisen aiheutti sympaattinen hermostosi, se autonomisen hermoston osa, joka antaa meille tarvittavan potkun takamukseen, jotta saisimme asioita tehtyä. Nyt se vain liioitteli.

Koska mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa, voit liittoutua parasympaattisen, sen rauhoittavan, hermoston kanssa. Se tapahtuu pitkien ja syvien hengenvetojen ja rauhallisen uloshengityksen avulla. Sellainen hengitys viestittää aivoillesi, että tilanne on hallinnassa ja keho ja mieli voivat tyyntyä.

Jo pari kolme syvää sisään–ulos-hengitystä rauhoittaa tuntuvasti.

Nopeimman keinon saattaa hengitys takaisin normaaliksi tai ainakin lähelle normaalia olen oppinut Jarmo Liukkosen kirjasta Psyykkinen vahvuus. Hän neuvoo näin:

Sulje toinen sierain ja hengitä avoimen sieraimen kautta. Huomaat, että saadaksesi riittävästi happea joudut pidentämään sisäänhengitystä. Ja tyhjentääksesi keuhkot joudut pidentämään uloshengitystä.

Kokeile tätä keinoa ja huomaat miten hengityksellä pystyy säätelemään fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita.  

 

Sanat ovat tärkeitä, ääni vielä tärkeämpi

Tiesitkö, että ennen kuin opit puhumaan, olit jo oppinut tunnistamaan muiden puheesta äänensävyjä? Ja sävyjä luotaat yhä edelleen joka kerran, kun kuuntelet jonkun puhuvan.

Jokaisessa ääneen sanotussa sanassa on sekä kielellinen merkitys että sanaton viesti. No, lähes jokaisessa. Joskus sikari on vain sikari.

Vuosikymmeniä on toistettu, että sanojen merkitys olisi vain seitsemän prosenttia viestinnän kokonaisuudesta. Se on liioiteltua, mutta siitä huolimatta sanattomalla viestinnällä ja äänen ominaisuuksilla on valtavasti voimaa.

Puhuminen ei ole vain sanojen ääneen lausumista. Äänen erilaiset ominaisuudet tuovat puheeseen paljon lisätietoa tilanteesta sekä puhujan tunteista, vireydestä ja asenteesta.

Sanat voivat olla tilanteeseen juuri oikeat ja kaikkein kauneimmat, mutta se ei anna mitään takeita viestinnän onnistumisesta. Eli vaikkapa siitä saatko sinä työpaikan, onnistunko minä myymään auton, lähteekö Sari treffeille Mikan kanssa tai jaksaako kukaan kuunnella Karin konferenssiesitystä alkusanoja pidemmälle.

Jos pakit tulee, yritämme löytää parempia sanoja ja selityksiä, vaikka usein pitäisi etsiä parempi tapa sanoa.

Ääni on lahja muille

Roger Love on kouluttanut äänenkäyttöä muun muassa maailmankuuluille laulajille ja näyttelijöille. Hän sanoo, että ääni on lahja muille. Itsellemme voimme puhua täydessä hiljaisuudessa, mutta ääni on tarkoitettu toisille.

Eikö siis kaikki puhuminen ole julkista puhumista, olipa yleisöä yksi tai 11 000?

Puheen tavoite on aina luoda yhteys toisiin ihmisiin. Joskus tärkeintä onkin pelkkä yhteydentunne, mutta usein pyrimme enempään: suostuttelemaan, vakuuttamaan, rauhoittamaan tai piristämään. Siinä ilmaisuun tarvitaan sävyjä, ja niitä voimme muuttaa tarpeiden mukaan.

Ääni määrää tulkinnan

Ideaalitilanteessa vahvistamme viestiämme äänensävyllä ja helpotamme sen tulkintaa. Toisinaan lähetämme kaksoisviestejä, joiden ristiriita hämmentää kuulijaa.

Viestin vastaanoton ja perillemenon voi helposti tärvellä väärällä äänensävyllä. Kuulijan on vaikea olla ottamatta itseensä, jos hän kuulee puhujan äänestä turhautumista, ivaa tai välinpitämättömyyttä. Äänestä kuultava kyynisyys voi johtua puhuja yleisestä elämänasenteesta, vastahakoisuus hänen senhetkisestä väsymyksestään tai hyökkäävyys äsken käymästään väittelystä, mutta kuulija kokee ne henkilökohtaisesti.

Äänensävyllä sanojen merkityksen voi kääntää vaikka päälaelleen. En koskaan unohda sitä pariskuntaa, jonka kumpikin puoliso käytti toistuvasti sanaa rakas loukatakseen toista.

Miksi kuulemme enemmän kuin ääneen lausutut sanat?

Sen jälkeen kun opimme puhumaan, puheesta tulee luontevin ja helpoin tapamme kommunikoida. Päivämme ovat täynnä puhuttuja sanoja ja varsinkin sävyjä. Ääni on käsittämättömän rikas ilmaisuväline, ja meillä on käsittämättömän hyvä kyky tulkita sitä.

Syy on lopultakin aika ilmeinen. Me muista lajikumppaneistamme riippuvaiset sosiaaliset eläimet olemme tarvinneet ja tarvitsemme tietoa toisen ihmisen mielenliikkeistä, jotta voimme ennakoida tulevaa.

Kuunteleminen on myös nopeampaa kuin puhuminen. Keskimäärin kuulemme ja analysoimme kuulemaamme yli kaksi kertaa nopeammin kuin puhuja puhuu. Siinä ajassa kuulijan ajatus on harhaillut jo huomiseen palaveriin ja ensi talven lomaan, mutta hän on ehtinyt myös tehdä lukuisia tietoisia ja tiedostamattomia havaintoja puhujan äänestä ja sen myötä puhujasta itsestään.

Mitä havaintoja sinun kuulijasi tänään ovat äänestäsi voineet tehdä?

 

 

 

3 syytä satsata kirjoittamiseen ja kirjoitustaitoon

Kirjoittaminen on erikoinen taito. Sitä ajattelee helposti yksilön ominaisuutena: Heikki on hyvä kirjoittaja, Kirsi on kehno ja Jenni jotain siltä väliltä.

Tosiasiassa kirjoittaminen on mitä sosiaalisin taito, ihan yhtä lailla kuin puhuminen – ja koko kieli. Kun asiat hoidetaan, tuotteet ja palvelut myydään, asiakkaat palvellaan, tiedot välitetään ja yhteistyötä tehdään yhä useammin tekstin avulla, kyky muotoilla ajatukset selkeäksi tekstiksi on yksi tärkeimmistä työelämätaidoista.

Hyvän tekstin ominaisuudet ja tarvittavat tekstitaidot vaihtelevat sen mukaan, mikä on tekstin tarkoitus, mihin kanavaan se kirjoitetaan ja kenelle se kirjoitetaan. Kaikilta työelämän teksteiltä vaaditaan kuitenkin perusjuttuja, kuten selkeyttä, sujuvuutta ja oikeakielisyyttä.

Kirjoittaminen on monelle pakollinen paha, joka tuntuu vievän aikaa oikeilta töiltä. Ja vaikeaakin se on.

Teksti ajatellaan ensin ja annetaan vastaanottajalle valmiina.

Totta, kirjoittaminen vie aikaa, sillä se vaatii ajattelua. Puhumisen voi aloittaa saman tien ja ajatella ja täsmentää sanottua pitkin matkaa. Teksti taas ajatellaan ensin ja annetaan vastaanottajalle valmiina.

Vaikeaa se ei kuitenkaan ole. Työelämän teksteiltä ei odoteta ihmeitä, ellei sellaiseksi lasketa informatiivisuutta ja selkeyttä. Niihin pääsee tekstillään kuka tahansa, kunhan malttaa käyttää työhön vähän aikaa ja ajatusta. Ja mitä paremmin kirjoittamistyökalun hallitsee ja mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpommaksi homma käy ja sitä tehokkaammiksi tekstit osaa muotoilla.
Kun kirjoittaminen on hallussa ja siihen viitsii panostaa, vastaanottaja on tyytyväinen ja omakin elämä helpottuu, esimerkiksi näin:

1. Hyvä teksti on tehokas

Jos tekee tekstin kerralla kunnolla, on paljon todennäköisempää, että vastaanottaja a) lukee tekstin b) ymmärtää tekstin c) osaa toimia tekstin mukaan.

Kirjoittaja säästää omaa aikaansa ja vaivaansa, kun viestiä ei seuraa lisätietopyyntöjen, tarkennusten ja kysymysten ryöppy.

Entä jos vastaanottaja jättää tärkeän mutta epäselvän viestisi kokonaan lukematta tai ymmärtää sen väärin? Omasta kokemuksesta: on erittäin ikävää joutua toistamaan tai korjaamaan tehtyä tai pahimmillaan kantamaan seuraukset siitä, että jotain on jäänyt kokonaan tekemättä vain sen takia, että viesti on ollut epäselvä.

Teksti voi olla ainoa – ja usein monta kertaa muita tehokkaampi – tapa tavoittaa kaikki ne, joita asia koskee. Tekstin avulla kaikki myös saavat informaation täsmälleen samanlaisena, mikä on tärkeää esimerkiksi yhdenvertaisuuden kokemukselle.

Loppujen lopuksi kirjoittaminen siis myös säästää aikaa.

2. Parempi työntekijä, yrittäjä ja yhteistyökumppani

Vaikka saattaa tuntua siltä, että kirjoittamistaito kertoo vain kirjoittamistaidosta, yllättävän monen mielestä esimerkiksi kielivirheet kertovat enemmästä. Huonojen tekstien kirjoittajaa pidetään joko taitamattomana tai huolimattomana. Ja ihan varmasti kuka tahansa ja mikä yritys tahansa rekrytoi, tekee kauppaa ja yhteistyötä mieluummin osaavan ja huolellisen kuin pikkuisen leväperäisen tyypin kanssa.

Kirjoittamistaito on ihan tutkitusti sitä, mitä työelämässä kaivataan. Ja koska taitavia kirjoittajia tarvitaan, heitä myös arvostetaan.

Puhumattakaan sitten itsearvostuksesta. Kun on epävarma osaamisestaan, kirjoittaminen on ikävää. Jo senkin takia kirjoittamistaitoa kannattaa ajatella työkaluna, jonka ottaa haltuun askel kerrallaan. Yletöntä menestystä uralla hyvät tekstit eivät yksinään takaa, mutta ihan varmasti arkisia ja jokapäiväisiä onnistumisia ja aika paljon helpompaa työelämää.

3. Helpompi vakuuttaa ja tehdä yhteistyötä

Ymmärrettävyyden ja oikeakielisyyden lisäksi kirjoitustaito on myös taitoa käyttää kieltä taitavasti ja tarkoituksenmukaisesti, esimerkiksi perustella vakuuttavasti tai kommunikoida kohteliaasti.

Kirkkaasti esitetyt faktat ja tunteisiin vetoavat perustelut ovat kultaa, kun puolustetaan omaa mielipidettä ja tavoitellaan päämääriä. Retoriikan mestareita meistä on harva, mutta oikeat ja hyvin asetellut sanat tehostavat argumentaatiota.

Huonon tekstin mukana karisee myös uskottavuus. Sen jälkeen jäljellä on aika vähän.

Kasvokkain ja puhelimessa hyvä käytös on perusjuttu, ja niin sen pitää olla myös silloin, kun yhteyttä pidetään tekstien avulla. Hyvä teksti kunnioittaa sekä vastaanottajaa että kirjoittajan edustamaa organisaatiota, sitä omaa työpaikkaa tai yritystä.

Kielenhuolto ei ehkä ole lempipuuhaasi, mutta tekstin hyvä kieliasu on pelkkää plussaa

 

Eikö ole ihanaa, kun saat eteesi viestin, joka on viimeistelty sinua ajatellen? Löydät tekstistä varmasti ja vaivattomasti juuri tarvitsemasi. Tunnet, että kirjoittaja arvostaa sinua. Kontaktista jää hyvä olo. Siksi palaat mielelläsi kirjoittajan luo asiakkaana ja yhteistyökumppanina.

Ja sama toisin päin. Kirjoita selkeästi ja kohteliaasti, niin vakuutat ja hurmaat viestisi vastaanottajan.

Lue blogitekstini Kide – Digiajan kirjoituskoulun sivuilta, niin tiedät miten kielenhuolto auttaa sinua tavoitteissasi.

https://www.kidekoulu.fi/post/kielenhuolto-antaa-tekstiin-tehoa

Miksi Kiteen sivuilta? Koska aloitin yhteistyön Kiteen Marin ja Sannan kanssa. Ohjaan ja tsemppaan kirjoittajia sekä verkko- että lähikoulutuksissa, erityisesti kielenhuollon työpajoissa.

Noin 30 vinkkiä esiintymisjännityksen taltuttamiseen

Jos et kuulu (vielä) niihin, joille jännitys ennen esiintymistä on tervetullut tunne ja onnistumisen kannalta välttämätön ilmiö, lue tämä.

Ensinnäkin et ole yksin. Vaikka tutkimukset antavat vähän erilaisia lukuja, ne kertovat esiintymispelon olevan yleismaailmallinen ilmiö. Vähintään neljäsosa ihmisistä pelkää julkista esiintymistä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan luku on 70–80.  

Kyselyt romuttavat jopa mielikuvan, joka meillä on amerikkalaisista rentoina ja itsevarmoina esiintyjinä. Tosiasiassa heistä monille julkinen puhuminen on pelko numero yksi. Siis pahempi kuin esimerkiksi lentopelko, taloudellisen epäonnistumisen, sairauden tai jopa kuoleman pelko.

Suomalaisista taas noin joka kolmannen pahin painajainen on joutua yleisön eteen puhumaan.

Siinä vaiheessa, kun edessä on oma vuoro avata suu, tietoisuus toisten jännittämisestä ei ihan kamalasti lohduta. Siispä käytännön neuvoihin, kaikkeen siihen mitä voit tehdä tunteaksesi olosi yleisön edessä paremmaksi. Osa alla olevista neuvoista auttaa tilanteessa kuin tilanteessa, osa silloin, kun jännittäminen liittyy esiintymispakkaan tai yleisöön.

Hyvissä ajoin. Aseta esiintymisellesi realistinen tavoite. Hanki tarvittavat tiedot esityksesi sisältöä varten. Selvitä ketä yleisösi on. Rakenna esitys. Harjoittele kuin ammattilainen, panosta erityisesti esityksesi ensimmäisiin minuutteihin. Tunne esityksesi ja materiaalisi. Esiinny ensin koeyleisölle. Muista myös mentaaliharjoittelu, valmistaudu onnistumaan.

Hyvä valmistautuminen on kaikkein tehokkainta jännityksen torjuntaa. Lue siitä lisää: 
Valmistaudu esitykseen, valmistaudut onnistumaan

Esiintymispäivänä. Urheile tai reippaile. Rentoudu. Tutustu esiintymispaikkaan ja -tilaan. Tutustu yleisöön.

Vähän ennen esiintymistä. Juokse muutama kerta portaita ylös ja alas tai pura liikaa latautumista muuhun fyysiseen liikkeeseen. Hengitä muutamia kertoja liioitellun syvään. Rentouta mieli. Rentouta äänielimistö, kasvot, niska ja hartiat. Etsi oma tapasi latautua: selaa esitystäsi, mielikuvittele, tyhjennä pää, ajattele mukavia. Suhtaudu jännitysoireisiin niin positiivisesti kuin pystyt: kysymyshän on aivojesi yrityksestä valmistaa sinut olemaan parhaimmillasi.

Esityksen aikana. Muista hengittää. Keskity asiaan ja yleisöön, älä itseesi tai jännityksesi peittelemiseen. Liiku ja elehdi rauhallisesti itsellesi luontevalla tavalla. Etsi katseella tuki yleisöstä. Hyväksy ja jaa jännityksesi. Muista, että yleisö on puolellasi. Muista, että jännittäminen usein tuntuu pahemmalta kuin näyttää. Hyödynnä vahvuuksiasi.

Pitkällä aikavälillä. Harjoittele, hanki esiintymiskokemusta. Opettele esiintymistaitoja: lue, ota mallia hyvistä esiintyjistä tai osallistu kursseille. Huolehdi fyysisestä kunnostasi, liikunta opettaa myös mielen hallintaa. Opettele jokin rentoutumismenetelmä. Opettele oikea hengitystekniikka.

Lue tarkemmin siitä, miten
hengityksellä voi helpottaa esiintymisjännitystä.

Milloin ensivaikutelma syntyy?

Ensivaikutelma tehdään 7–90 sekunnissa ihmisten kohtaamisesta. Vastaus riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Mutta mitä jos ensivaikutelma onkin syntynyt jo aiemmin?

Usein se nimittäin on. Se on syntynyt oman päämme sisällä, omissa ajatuksissamme. Sen taustalla voivat olla valokuva, omat kokemukset, toisten kertomukset, vanhempien tai kaverien asenne. Tähän tapaan:

”Profiilikuvan perusteella aika hiirulainen.”

”Työntekijät menevät aina yli siitä, mistä aita on matalin.”

”Edellinen pomo/opettaja oli inhottava, varmasti on uusikin.”

”Kyllä sen vaatteista näkee, jos ei rahaa ole.”

”Anoppi tykkää hänestä. Siitä tiedän, että minä en.”

Tuon tapaisia hölmöyksiä, muka kokemuksen tuomia viisauksia tai elämän opettamia faktoja, elättelemme mielessämme pätevinä totuuksina. Ne edellä marssimme uusiin kohtaamisiin. Ja ne mielessämme tulkitsemme toisen käyttäytymistä. Etsimme sitä, mikä vahvistaa ennakkokäsityksiämme ja huomaamme sen, mitä haluamme huomata. Emme näe miten toinen käyttäytyy tai kuule mitä hän sanoo, vaan tulkitsemme ne omalla, ennalta määrätyllä tavallamme.

Niin kuin näkyy, puhun vain kielteisistä mielikuvista. Siihen on syy, jonka myönnän olevan vahvaa mutua: Tuntuu, että negatiiviset ennakkoasenteet ovat kokonaisvaltaisempia kuin positiiviset. Vai kuinka usein leimaamme yhden (omasta mielestämme) positiivisen piirteen perusteella jonkun tyypin täydeksi kympiksi? Väitän että harvoin. Sen sijaan olen kuullut itseni sanovan ääneen muun muassa, että koska X pitää koirista, hän ei voi olla täysin mahdoton. 

Sen sijaan yksi huono ominaisuus ihmisessä voi hyvinkin riittää siihen, että mielemme suosittaa meitä suoraa päätä välttämään tai vastustamaan häntä kaikin tavoin.

Uudet asetukset asenneautomaattiin

Omia vinksahtaneita asenteitaan ei arjen pyörteissä ole välttämättä ollenkaan helppo tunnistaa, niin automaattisia ne ovat.

Hetken pysähtymisellä niitä voi herätä huomaamaan jo useita. Sen sijaan toisten asenneongelmat sen sijaan ovat helppoja huomata. Ja muutama hyvä neuvokin niiden korjaamiseksi irtoaisi saman tien.

Olen joskus miettinyt kuinka paljon ihmiset ovat kielteisten ennakkoluulojen takia pilanneet tai menettäneet hyviä ihmissuhteita, työtilaisuuksia, kauppoja, rekrytointeja tai vain satunnaisia, lämpimiä kohtaamisia ja pieniä merkityksellisiä hetkiä? Siis ne toiset.

Huokaus. Omasta kokemuksestani tiedän, että silloinkin, kun omat ennakkoluulonsa tunnistaa, niistä luopuminen voi olla tosi vaikeaa.

Ehkä joskus, kun satun taas oikein rohkealle tuulelle, mietin niitä hukattuja tilaisuuksia myös omalta kohdaltani. Olisihan reilua, että kohtaamani ihmiset saavat antaa ensivaikutelman itsestään ihan itse.

Tiedätkö katseen voimasta?

Otsikon kysymys on lainaus Anna Erikssonin laulusta. Siinä hän aavistelee rakkautta, mutta katseiden kohtaamisessa ventovieraidenkin ihmisten välillä on voimaa kuin äkillisessä tuulenpuuskassa.

Katsekontakti toisen ihmisen kanssa aiheuttaa meissä alle sekunnissa positiivisen tunnereaktion. Sitä on aika vaikea tunnistaa itse, sillä se on tahdosta riippumaton ja kestää häivähdyksen. Tutkimuksissa se näkyy systemaattisesti, ja siitä kertovat muutokset esimerkiksi ihon sähkönjohtavuudessa, sykkeessä ja kasvolihasten toiminnassa.

Tällaisen reaktion saa aikaan vain toinen elävä ihminen, ei esimerkiksi hänen kuvansa. Oleellista toden totta on sekä nähdä että tulla nähdyksi.

Toiset meistä etsivät ja ylläpitävät helpommin katsekontaktia muiden kanssa, toiset mieluummin välttävät sitä. Tätäkin on tutkittu. Katsemyönteisten ihmisten aivoissa aktivoituvat alueet, jotka tähtäävät lähestymiseen ja vuorovaikutuksen aloittamiseen, siis sekä fyysiseen toimintaan että kielen tuottamiseen. Meissä siis todella syttyy halu kävellä lähemmäs ja alkaa puhua toiselle ihmiselle.

Ei ihme, että katsekontaktia on kuvattu avoimeksi väyläksi vuorovaikutukseen.

Näin katseesi vaikuttaa minuun

Silmien alue on kasvoissa se kohta, jota erityisesti toisessa katsomme. Luemme silmien, silmiä ympäröivien pienten lihasten ja kulmakarvojen liikkeitä.

Jos katsomme toisiimme, aivojeni näköjärjestelmä käsittelee kasvojasi tehokkaammin kuin jos katsoisit sivuun. Vireystilani nousee ja katson ja kuuntelen sinua tarkkaavaisemmin. Muistan jatkossa paremmin sekä sinut että sen mitä minulle sanot.

Katsekontakti saa aikaan myös sen, että suhtautumiseni sinuun muuttuu positiivisempaan suuntaan. Kaikkein parasta tässä mielessä tietysti on, jos ilmeesi on iloinen.

Sellainen supervoima meillä on aina mukana ja käytettävissä.

Kun esiinnyt, katso rauhallisesti yleisöön

Vanha – ja huono mutta silti yhä joskus käytetty – neuvo on katsoa takaseinään, kun puhuu isolle ihmisjoukolle. Aikanaan väitettiin, että yleisön päiden yli ulottuvalla katseella puhuja saa koko joukon haltuunsa ja esiintyy tasapuolisesti kaikille. Takaseinäkikan on sanottu myös helpottavan esiintymisjännitystä.

Tosiasiassa, jos puhuja haluaa yleisön kuuntelevan ja vielä muistavan, mitä hän puhuu, rauhallinen, kasvoista toisiin luontevasti siirtyvä katsekontakti kannattaa.

Katsekontakti tekee esityksestä kuulijalle henkilökohtaisemman, ja henkilökohtaisuus
on motivoivaa ja vaikuttavaa.

Katsekontakti lähentää puhujaa ja kuulijaa toisiinsa ja lisää esityksen keskustelunomaisuutta. Katsekontakti tekee esityksestä kuulijalle henkilökohtaisemman, ja henkilökohtaisuus on motivoivaa ja vaikuttavaa.

Katseen monet merkitykset

Keskustelussa katse välittää koko ajan hienovaraista informaatiota, jonka perusteella osapuolet säätelevät vuorovaikutusta. Esimerkiksi puheenvuoron antaminen toiselle käy katseella, ja omalla katseellaan toinen osapuoli hyväksyy vuoron.

Katse suuntaa huomiota, antaa palautetta, ilmaisee halua puhua, tarkastaa tai vahvistaa ymmärryksen, kertoo läsnäolosta ja kiinnostuksesta, painottaa puheen keskeisiä kohtia, antaa vihjeitä tulkintaan ja tarvittaessa vaikka hiljentää vastapuolen.

Katsekontaktin puute voi pilata paljon

Tutkimusten perusteella kestämme suoraa yhtäjaksoista katsetta pari kolme sekuntia. Sen jälkeen alamme kiusaantua. Pienikin lapsi pitää häiritsevänä, jos joku katselee häntä pitkiä aikoja: ”Toi töllää mua!”

Toisaalta vaivaannumme siitäkin, että keskustelun toinen osapuoli välttelee katsettamme. Helposti katseen välttäminen tulkitaan myös haluttomuudeksi toimia vuorovaikutuksessa, ujoudeksi, itseluottamuksen puutteeksi, epärehellisyydeksi, kiinnostuksen puutteeksi tai peloksi, vaikka kyse voi olla vain erilaisuudesta. Välttelevälle katsekontakti ei ehkä ole yhtä palkitseva kuin sille, joka hakee toisen katsetta.

Vaikka tulkinta olisi väärä ja epäreilu, negatiivinen mielikuva on tosiasia. Hyvin konkreettisesti se näkyi esimerkiksi tutkimuksessa, jossa 2 500 amerikkalaiselta johtajalta kysyttiin työhaastattelussa tehtävää pahinta kehonkielen mokaa. Kaksi kolmesta mainitsi katsekontaktin puutteen. He palkkaavat todennäköisesti sen, joka katsoo silmiin. Työhaastattelu on vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa on tärkeää edes silloin tällöin luoda suora katse toiseen ihmiseen ja opetella sietämään muiden katsetta.

 

Kirjoituksessa viitattuja tutkimuksia on tehty useissa paikoissa Suomessa ja ulkomailla. Paljon aiheeseen liittyvää tutkimusta tehdään muu muassa Tampereen yliopistossa.

 

 

 

 

 

 

Teksti. Ja kuinka se tehdään.

Marikoo Kotisivuratkaisut

Kati Vastamäki

icon-puhelin 0400 164 132               icon-sposti kati@kativastamaki.fi