Elämäsi esitelmä – Älä aloita itsestäsi

Astut yleisön eteen. Aikaa on puolesta minuutista puoleentoista. Siinä ajassa voit huomata miten kuulijoidesi kiinnostus herää. Positiivisen odotuksen ilmapiiri leviää. Ihmiset katsovat sinuun ja ovat valmiina kuulemaan, mitä sinä heille kerrot.

Tai voit aistia huokauksen ja nähdä kuinka katse toisensa jälkeen kääntyy alas ja jää seuraamaan jotain parempaa omalta näytöltä. 

Oli esitys mikä tahansa, kriittisiä ovat sen alkuhetket, ensimmäiset sanat ja lauseet. Ainakaan niitä ei kannata käyttää itsensä esittelyyn. Ei vaikka niin suuri osa esiintyjistä jaksaa aina vaan yrittää:

Hyvää iltapäivää kaikille. Mukava nähdä, että teitä on täällä näin runsaslukuisesti paikalla. Minun nimeni on Väsy Kliseinen ja esitykseni otsikko on Mielenkiintoinen aihe. Kerron teille tänään siitä, mutta ensin kerron itsestäni: tutkinnoistani, saavutuksistani, nykyisestä työstäni ja edellisistä töistäni. Aloitan kuitenkin organisaatiostani ja ryhmästäni…

Haukotus. Pettymys. Ärsytys. Kaikkea tätä seuraa esiintyjän minä-puheesta.

Kuulijaa kiinnostaa asia, ei puhuja

Yksikään yleisöstä ei ole tullut paikalle puhujan takia, vaikka kuinka pätevän ja kuuluisan. Jokainen on paikalla itsensä takia. Jokainen haluaa kuulla, mitä puhuja sanoo, nähdä ja kuulla mitä hän itse puhujalta saa.

Miksi esitys sitten on niin vaikea aloittaa jotenkin muuten kuin itsestään? Tässä muutama syy. Ja perusteluja, miksi ne eivät ole päteviä.

Yleinen tapa? Kyllä, tylsään käytäntöön tottuu samalla tavalla kuin huonoon työasentoon tai temppuilevaan vetoketjuun. Vaikka epäkohdan huomaa, eletään nyt sen kanssa. Toisinaan huonoa tapaa ei tietysti edes huomaa. Hyvät poikkeukset sen sijaan huomaa. Mitä useamman vaisun esityksen alun kuulee, sitä enemmän piristyy puhujasta, joka jaksaa ja rohkenee panostaa aloitukseen.

Kohteliaisuus? Puhujan on kohteliasta esittäytyä, jos hän on yleisölle tuntematon. Sen voi kuitenkin tehdä siinä vaiheessa, kun yleisöä on todella alkanut kiinnostaa, kuka on tämä eläväinen puhuja, joka johdattaa aiheeseensa näin mielenkiintoisesti. Ja sitä paitsi, useimmiten yleisö jo tietää kuka puhuja on, mikä on hänen tittelinsä ja mistä hän tulee. Usein puhuja vain toistaa sen, mitä tilaisuuden juontaja on jo kertonut tai mitä yleisö ihan itse osaa edessään olevasta ohjelmasta selvittää.

Yleisön ostaminen? Vanha ”viisaus”, jonka mukaan ensin pitää myydä itsensä ja vasta sitten voi myydä asiansa, ei tarkoita sitä, että puhuja myy itsensä luetteloimalla omia saavutuksiaan. Hyvät myyjät korostavat tunneyhteyttä, ja se on myös puhujalle parasta itsensä myymistä yleisön edessä. Minä-puhe ei ole myyvää, se on varma keino työntää yleisö kauemmas, noin henkisesti.

Asiantuntijuuden osoittaminen? Tunne siitä, että puhujan pitää lunastaa paikkansa asiantuntijana, on ymmärrettävä. Mutta senhän hän on jo tehnyt. Järjestäjät eivät ota tilaisuuksiinsa puhujia pystymetsästä. Ennen kuin värväävät puhujan, he ovat arvioineet hänen meriittinsä yleisön puolesta enemmän kuin tarkoin. Yleisö luottaa järjestäjään ja janoaa vain sitä, että voi antautua kiinnostavan aiheen ja innostavan puhujan vietäväksi.

Mitä jos aloittaisit tulevat esityksesi niin, että yleisö havahtuu ja saa tunteen, että haluat jakaa sen kanssa jotain kiinnostavaa?

 

Teksti. Ja kuinka se tehdään.

Marikoo Kotisivuratkaisut

Kati Vastamäki

icon-puhelin 0400 164 132               icon-sposti kati@kativastamaki.fi